maanantai 28. marraskuuta 2016

Faktaa ja fiktiota


Tämä on kertomus Villestä (nimi muutettu). Ville on viisitoista vuotias iloinen jalkapalloa harrastava nuori. Koulu sujuu mukavasti, Villellä on paljon kavereita ja jalkapallossa on tullut menestystä. Ville sai syntymäpäivälahjaksi mopon, jolla taittaa koulu- ja treenimatkat joutuisasti. Vanhemmatkin ovat nykyään Villestä ihan ookoo tyyppejä, varsinkin silloin, kun mopo pitää tankata.

Villen puhelimeen tulee viesti. ”Moi, oon yksin kotona. Pitäskö olla tää ilta kahestaa <3”. Ville on löytänyt itselleen kesän riennoissa tyttöystävän, ja viestissä oleva kutsu saa hormonitäyteisen hymyn Villen huulille. Ville vastaa viestiin ”Koht siel ;)”. Nyt saa kaverit jäädä, joten mopo käyntiin ja kohti tyttöystävän kotia. Matkalla nuoren miehen mielessä pyörii kaikenlaista, mutta mopoilijana Ville on tarkkaavainen.

Mopoille sallitulla pyörätiellä on hyvä ajaa, näkymä sivuille on riittävä ja pyörätiellä on vain vähänlaisesti liikennettä. Kohta ollaankin perillä, enää yksi tien ylitys valo-ohjatussa risteyksessä ja sitten ollaankin melkein perillä. Villen matkanteon keskeyttää Erkki (nimi muutettu). Samalla kun Ville lähestyy vihreänä palavaa liikennevaloa, kääntyy Erkki viereiseltä ajoradalta henkilöautolla oikealle suoraan Villen mopon eteen. Erkki puhui tilanteessa puhelimeen eikä huomannut Villeä.

Villelle tulee nyt äärimmäisen kiire toimia. Välttääkseen osumisen auton kylkeen, on mopoilijan jarrutettava niin voimakkaasti, että koko mopon ja teinipojan massa on varautunut käytännössä eturenkaan varaan. Renkaan alla olevat hiekotushiekan rippeet lipsauttavat eturenkaan irti tien pinnasta ja siitä alkaa Villen ilmalento.
Se erilainen treffimatka

Ville onnistui välttämään törmäyksen Erkin autoon nopealla toiminnalla, mutta fysiikan lait estivät synnyttämästä tarinalle onnellista loppua. Erkki oli tilanteessa niin keskittynyt omiin juttuihinsa, ettei havainnut olkapää edellä maahan kaatunutta Villeä ollenkaan, vaan jatkoi matkaa puhelimeen puhuen.  Erkki päättää puhelun sanomalla ”Olen kohta kotona”. Villen päässä ollut kypärä esti vakavimmat vauriot, mutta pojalta murtui täräyksessä solisluu.

Tämä sepitetty tarina on täynnä faktaa. Ville voisi olla hyvin myös Ella. Erkki voisi hyvin olla myös Marja. Tarina olisi voinut päättyä Villen kuolemaan tai vakavaan loukkaantumiseen, mutta olisi tehnyt tarinasta liian surullisen. Erkki olisi saattanut myös huomata Villen ja aiheuttaa onnettomuuden ajattelemalla ”viel kerkee”. Fiktiossa tarinankertoja päättää millainen loppu tarinalle tulee. Tässä tarinassa lopputuloksena on, että Villellä meni treffit ja jalkapallokausi mönkään. Koulunkäyntikin koki kolauksen, koska kirjoittavan käden solisluu murtui.

Kääntyvät ajoneuvot aiheuttavat toistuvasti pyöräilijöille ja mopoilijoille onnettomuuksia, tärähdyksiä, hengenmenetyksiä ja läheltä piti –tilanteita. Tuleekohan joskus aika, että tämä tarina olisi fiktiota.

2 kommenttia:

  1. Tämä on tosi paha tilanne niin autoille kuin pyöräilijöillekin! Itse olen vastaavassa kohdassa jäänyt pyörällä kääntyvän auton alle, mutta jos silloin olis ollut ajokortti, olisin tajunnut olla varovaisempi, tajunnut että auton hankala nähdä kun pyöräilijä tulee vauhdilla.

    Samanlaisessa kääntymistilanteessa olen myös autosta kauhulla katsonut, kuinka sallitusti kevyenliikenteenväylää ajanut mopoilija jäi melkein auton alle. Ja seuraavassa risteyksessä sama mopo olisi voinut jäädä minun autoni alle, ellen olisi ollut ihan supertarkkana näkemästäni johtuen. Nimittäin kun mopoilija tulee 45 km/h pyörätietä, niin vaikka katsot molemmat suunnat, niin mopoilija onkin voinut jo ilmestyä toisen suuntaan vilkaisun aikaan tielle. Ei tarvitse siis olla edes keskittynyt kännykkään. :o

    Kirjoitin aiheesta muutama vuosi sitten blogiinikin:
    http://www.autotie.fi/tien-sivusta/poloinen/oikealle-kaantyva-vaistaa-----jos-vaistaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Nämä ovat todella vaaranpaikkoja

      Poista