Joskus minulle on saattanut käydä niin, että on tullut
lähdettyä kiireellä liikenteeseen. Varsinkin 19 vuotiaana
jakeluautonkuljettajana oli niin kiire niin kiire koko ajan. Kuorma-autolla
tuli ajettua moottoritiellä ””kaasu pohjassa”. Nopeudenrajoitin piti huolta,
että vauhti ei mennyt 90km/h toiselle puolen. Ilmeisesti koin juuri painetut
Helsingin sanomat sen verran pilaantuvaksi tavaraksi, että ne piti toimittaa
alta aikayksikön Vantaalta Hyvinkäälle. Ja kun lehdet toimitettiin perille, oli
kova kiire päästä sieltä kotiin. Sitten se kiire meinasi loppua siihen
paikkaan.
Hyvinkään eteläpuolella on pitkä moottoritien suora, jossa
havahduin siihen, kun kuorma-auto oli kokonaan pientareen puolella. Sydämen
kiihdyttäessä tahtia siirryin vienolla ohjausliikkeellä takaisin kaistalle, ja
suoran päässä oleva taukopaikka sai juuri yhden säikähtäneen myöhäisteinin
asiakkaakseen. Olin nukahtanut rattiin. Tuo yöllinen kokemus oli muuten
viimeinen kerta, kun ajoin kuorma-autolla pitkää matkaa rajoitinta vasten tai
vakionopeudensäätimellä.
Näin jälkikäteen asiaa perattuna voisi sanoa olleensa
nuorena innokas ja tyhmä. Eikö tunnukin tutulta ajatukselta. Ajoväsymyksen
ensioire on yleensä nopeuden seilaaminen, kuljettajalla on yllättävän suuria
vaikeuksia ylläpitää ajoneuvon nopeutta tasaisena. Seuraava oire on yleensä
isot suunnankorjaukset, ja kyyyyllllä, pientareelta takaisin siirtyminen on
isohko ajosuunnankorjaus. Ajoväsymys hiipii hieman salakavalasti, eikä sillä
ole välttämättä mitään tekemistä perinteisen -hohhoijaa, taidampa käydä nukkumaan- tunteen kanssa. Tunne oli
enemmänkin transsinomainen automaatioon siirtyminen.
![]() |
Se hetki, kun haluat olla jossain muualla |
No miksi se ensioire jäi huomaamatta? Ehkä tuolla nopeudenrajoitinta
vasten ajamisella tylsällä, aistiköyhällä tiellä saattoi olla osuutta asiaan.
Ei kai se nopeuden ylläpitäminen voi kovin vaikeaa olla, kun jättää sen auton
tekniikan huoleksi. Koen itseni tässä asiassa onnekkaaksi, sillä minulle
tarjoutui mahdollisuus ottaa opiksi. Otin asiakseni pitää maksiminopeuden
80km/h myös moottoritiellä. Tällöin nopeuden ylläpitäminen jäi omalle vastuulle
ja kuljettajan paikalla istui hieman skarpimmin kuin ennen. Radio oli aina
kovalla ja ohjaamossa hieman viileä, ettei olo päässyt lipsahtamaan liian
mukavalle puolelle.
Pienen kuljetusyrityksen pomo havahtui kysymään mistä mahtaa
johtua, kun polttoainelaskut on pudonnut kyseisessä autossa 100 eurolla
kuukaudessa. ”Oletko Tomppa ruvennut oikomaan?” Kerroin tapauksesta ja sanoin,
että tietokoneen mukaan keskikulutus on nykyään 25l/100km kun se 90km/h
huippuvauhdissa sijoittui sinne 35l/100km. Sain 50€ palkankorotuksen.
Nyt kun ajoin reitillä maksimissaan kahdeksankympin vauhtia,
niin työvuoroni oli silti yhtä pitkä. Työvuoron pituuteen vaikutti nimittäin
eniten lastaukseen ja purkamiseen käytetty aika. Ajonopeudella aikaisti
perillepääsyä vain joitakin sekunteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti