Pidosta ja sipulirenkaista

Kävin autokaupassa tutustumassa uusien autojen tarjontaan, ja huomasin että muutamassa vuodessa autoihin on tullut laaja kavalkadi toinen toistaan hienomman kuuloisia järjestelmiä. Oli kaistavahtia, taajama-alueen hätäjarrutusjärjestelmää, peräänajon estävä tutka, lista oli lähes loputon. Jouduin monta kertaa hengittämään, ennen kuin lista oli läpiluettu. Kysyin kauppiaalta, että saan varmaan auton 10000 euroa halvemmalla, jos otan sen ilman näitä ”turvallisuuslaitteita”. En kuulemma saa, tai niin kuin hän kohteliaasti kommentoi niin turvallisuudesta ei voi nykyään tinkiä.

Seuraavaksi kiinnitin huomiota auton renkaisiin ja kysyin, kuuluuko esittelyauton pyörät ja vanteet kauppaan. Myyjän ilme kirkastui, että kyllä, tässä tulee 215 leveät renkaat ja 18” alumiinivanteet ja talvirenkaatkin tulee 17” vanteilla, näyttävät kuulemma todella hyvältä. Niinpä, turvallisuudesta ei voi tinkiä. Kuitenkin, autonvalmistaja tunkee autot täyteen erilaista pitoon vaikuttavaa ja havainnointia auttavaa järjestelmää, ja sitten laittaa autoon alle mahdollisimman huonot sade- ja loskakelin renkaat. Pyyhkijätkin toteutetaan niin, että menevät silmältä piiloon lämmittämättömälle pinnalle tuulilasia, pois ulkonäköä pilaamasta. Tällöin talvisaikaan eivät jäisenä pyyhi tuulilasia kunnolla, vaan tekevät havainnoinnista entistä heikompaa.

Syventävän vaiheen ryhmän kanssa harjoiteltiin tehokasta pysähtymistä vetisessä kaarteessa. Ryhmäläisillä oli pääosin 3-5 vuotta vanhat, yleensä ylemmän keskiluokan autot, joissa oli varusteena kaikki. Sitten ryhmässä oli 15 vuotta vanha Peugeot 206, jossa oli sähkötoimiset etusivuikkunat ja perinteiset jarrut. Arvatkaa mikä oli ainoa auto, jonka renkaat pyörivät koko jarrutuksen aikana. Jokaisessa ABS-jarruin varustetussa autossa jarrut perustuvat toimintaan, jossa jarrut lukittuvat ja vapautuvat salamannopeasti, kesällä ja kauniilla ilmalla. Heikommalla kitkapinnalla lukituksen vaiheet ovat noin 0,5 sekuntia, jonka aikana autoa ei siis voi ohjata. Monessa näistä ensimmäinen lukituksen vaihe oli heti jarrutuksen alussa, jolloin 35km/h nopeudella auto ei ollut siis ensimmäisen 4 metrin matkalla ohjattavissa laisinkaan. Osassa autoja jarrutuksen viimeinen 15 metriä mentiin eturenkaat lukossa.

Miksi Peugeotissa renkaat eivät sitten lukittuneet? Koska kuljettaja ei antanut renkaiden mennä lukkoon. Miksi Kuljettajan oli helppo pitää renkaat pyörimässä? Koska auto oli varustettu kohtalaisen uusilla, mahdollisimman kapeilla renkailla. Mitä kapeampi rengas, sen huonommin tien ja renkaan väliin kerääntyy vettä ja muita epäpuhtauksia, jotka heikentävät pitoa ja pidentävät jarrutusmatkaa. Mitä leveämpi rengas, sen helpommin pito ääritilanteessa menetetään.

Talvisaikaan tulee tarkkailtua millaiset autot ovat tieltä suistuneet. Usein havaitsen sen olevan neliveto, kaikki liukkaudentorjuntajärjestelmät omaava ylemmän luokan henkilöauto. Auto, jonka pitäisi insinöörien mukaan olla turvallisin mahdollinen. Onko autojen turvallisuustekniikka saanut meidät aikuiset ihmiset luottamaan liikaa insinööritaitoon, ikään kuin luistonesto parantaisi tien ja renkaan välistä kitkaa. Todellisuudessa lumipöpperökelissä ajaessa leveärenkaiset, luistavuudenpoistojärjestelmillä varustetut ovat hanakampia luistelemaan tieltä, kuin esimerkiksi 80-luvun alun Datsunit. Niissä kun on ne kuuluisat kapeat renkaat.

Kun seuraavan kerran valitset talvirenkaita, älä keskity suotta miettimään nasta- ja kitkarenkaiden eroa. Mieti mieluummin, haluatko renkaan joka kerää alleen lunta ja loskaa mahdollisimman paljon (leveä rengas), vai renkaan, joka siirtää altaan epäpuhtauksia mahdollisimman tehokkaasti (kapea rengas). Ja hyvä on muistaa sekin, että oikealla tilannenopeudella pito säilyy ajaessa vaikka sipulirenkailla.