maanantai 7. marraskuuta 2016

Vanhanaikaista (liikenne)kasvatusta


 Lapsuudesta muistan ohjeen pomminvarmalle yskänlääkkeelle. Juo desi risiiniöljyä niin et uskalla yskiä. On kuulemma tehokas. Toimisiko tämä myös liikenteessä? Vaihdetaan turvatyyny toisen malliseksi. Kun autolla kolaroi johonkin, ratin sisältä ei laukeakaan turvatyyny vaan haulikko suunnattuna kuljettajan otsaan. Enää emme uskaltaisi törmätä mihinkään. Saisiko pelko meidät käyttäytymään paremmin ja rauhallisemmin liikenteessä?

Olen kuullut huhuja ja ilmeisesti pitää myös paikkansa, että Suomen lähellä on ihmeellinen maa. Sellainen maa, jossa autoilijat antavat jalankulkijalle auliisti tietä suojatien kohdalla mukisematta. Kuulemma tuossa maassa suojatiesäännön noudattamista valvotaan osin jopa kameroin, ja säännön noudattamatta jättämisestä autoilijalle napsahtaa 2 viikon palkan verran sakkoa. Mitäs se nyt suomalaiselle mediaanipalkansaajalle tarkoittaisi, 1200-1400 euroa sakkoa, kun jalankulkijalle ei tehdä suojatielle tietä. Voi pojat, kun tietäisin monta suojatietä missä ihan päivän valvonnalla kuitattaisiin valtionvelat historiaan.

Eikös meidän liikenteessä kulkevien kuljettajien pitäisi olla aikuisia? Jostain syystä meihin tuntuu tepsivän parhaiten vanhanaikaiset lastenkasvatusmetodit. Sakkoa sakon päälle niin johan alkaa käytös parantua. Tässä olisi kaikille keittiöpsykoterapeuteille jutunjuurta kahvihetkirupatteluihin. Ongelma on kuitenkin monisyisempi, sillä olen työssäni tavannut ja arvioinut ajokortillisten ihmisten ajamista satoja ja satoja kertoja. Jossain vaiheessa kiinnitin huomiota ilmiöön, jossa iästä, sukupuolesta, tai ajokokemuksesta huolimatta lähes jokainen arvioitava pyrkii ajamaan ”varokaa lapsia” –merkin ja ”30 alue” –merkin vaikutusalueella huomattavaa ylinopeutta (40-50km/h) ilman, että yhteenkään tasa-arvoiseen tai suojatien alkuun edes vaivauduttaisiin vilkaisemaan.
Mitä oletat kun et näe suojatien alkuun? Se määrittää aiheutatko muille vaaraa vai et.

Vaihdoin taktiikkaa, ja nyt ennen ajon arviointia kyselin asiakkailta, missä tilanteissa olet valmis ajamaan nopeusrajoitusta pienemmällä nopeudella. Mutulla sanottuna noin 90% vastaa, ”alueilla joilla on paljon lapsia, esim. Koulujen lähellä”. Ei ole vikaa ihmisten asenteissa tämän otannan perusteella. Jalankulkijoita kyllä kunnioitetaan. Sen jälkeen ajon arvioinnissa lähes kaikki ajaa silti kyseisen kaltaisissa paikoissa ylinopeutta, vilkaisematta kertaakaan sivustoille. Arvatkaa mitä nämä 90% vastaa kun heille huomauttaa nopeusrajoituksesta, samanarvoisista risteyksistä ja lapsirikkaasta alueesta? ”HUPS, nyt en kyllä nähnyt merkkejä ollenkaan", "muutkin meni 40-50 km/h.” "Oliks siin suojatie?" "Ai nää on tasa-arvosia, ku meil päin ei oo oikee näitä." Samojen ihmisten kommentteja, jotka juuri hetki aiemmin ovat tuominneet alimpaan manalaan kaikki, jotka eivät tarkkaile riittävästi suojateitä.

Olisiko asianlaita kuitenkin niin, että suurin osa autoilijoista ei tuhmaile ilkeyttään, vaan epähuomiossa. Katse nyt vaan hakeutuu ja jumiutuu liian helposti edellä ajavan perään, ja tällöin jää merkit ja jalankulkijat ja tasa-arvoiset huomaamatta. Kun autoilija näkee edessään vapaan tien, hän tuntuu mieluummin olettavan tien pysyvän vapaana. Syntyy havainnointi- ja arviointivirhe. Tämän ongelman poistamiselle on kaksi vaihtoehtoa, joko vuorataan auto tuhansien eurojen arvosta erilaisia tutkia ja tietokonesilmiä, tai sitten kuljettajien on aloitettava liikuttamaan katsettaan. Jälkimmäinen vaihtoehto on kestävämpi, edullisempi ja turvallisempi, sillä tutkat tuntuvat laiskistavan autoilijoiden havainnointia entisestään. 

Jokatapauksessa ei riitä, että pelkät asenteet ovat kunnossa. Jalankulkijaa ei lämmitä se, että heitä kunnioitetaan. Jalankulkijoita lämmittää se, että kunnioituksen lisäksi heidät havaitaan ja heidän olemassaoloon varaudutaan. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti